“Meidän kannatus on laskenut kuin lehmän häntä,” Riikka toteaa ja tuijottaa puoluebarometria kuin se olisi horoskooppi. “Kohta keskusta, vihreät ja vasemmistoliitto menee ohi niin että heilahtaa. Ja ne sentään puhuvat ilmastosta.”

Avustaja nyökkää vakavana. “Syytetään maahanmuuttajia?”

Riikka kallistaa päätään. “Hemmetin hyvä idea, mutta ei se enää yksin riitä. Me ollaan käytetty sitä jo niin monta kertaa, että kohta se alkaa kuulostaa siltä kuin oltaisiin itse muuttamassa maahan.”

Hiljaisuus. Valkoviini avataan. Strategia alkaa virrata kuin alijäämä valtion kassasta.

“Meidän pitää näyttää omille, että me ollaan voittajia,” avustaja sanoo. “Kaikki äänestää voittajia. Kukaan ei halua olla se, joka kannatti häviäjää.”

Riikka miettii. Sitten se iskee kuin veronkorotus keskiluokalle.

“Tehdään ihan älytön budjettiehdotus!” hän huudahtaa. “Laitetaan siihen kaikki meidän omat jutut. Ei mitään muiden puolueiden ehdotuksia. Ei kompromisseja. Ei järkeä.”

Avustaja rypistää otsaansa. “Mutta eihän siitä ole mitään hyötyä. Ei muut sitä hyväksy.”

Riikka hymyilee kuin leikkauslistan laatija. “Sitten me voidaan uhriutua! Että meidän hyvät ehdotukset torpattiin. Että me yritettiin, mutta syvä valtio esti.”

Avustaja katsoo Riikkaa kuin näkisi ensimmäistä kertaa. “Jumalauta. Olin jo unohtanut sen. Sehän on se meidän juttu!”

He alkavat listata ehdotuksia:

Opetushallitus lakkautetaan ja korvataan kansallisella totuusministeriöllä

Kiintiöpakolaiset vaihdetaan kiintiösaunavuoroihin

Kaljan hinta lasketaan, mutta vain suomalaisille

Arvonlisävero nostetaan, mutta sanotaan että se on “kansallinen investointi”

Budjetin alijäämä nimetään “kulttuuriperinnöksi”

Riikka nauraa, putoaa tuolilta, ja karjahtaa: “Me tehrään nyt maailman ihan ensteks parasta budjettia!”

Alivaltiosihteeri kurkistaa ovesta. Näkee valkoviinin, kuulee huudon, ja mutisee mennessään: “Minä alan olla liian vanha tähän.”

Seuraavana päivänä tiedotustilaisuudessa Petteri kuulee ehdotukset. Hän ei sano mitään. Hän ei voi sanoa mitään. Hän vain istuu hiljaa ja miettii, voisiko vielä palata kuntapolitiikkaan.Tajuttuaan, että ei, hän laskee alleen.