Kirjoittanut: Ajan henki, unien tulkki

Osa I: Pyhiinvaellus tulevaisuuteen

Vuosi on 2125. Riikka seisoo museossa, jonka ilmapiiri on harras kuin kirkossa, mutta seinillä ei ole pyhimyksiä vaan kuvia nälkäisistä lapsista, joiden silmät ovat suuremmat kuin heidän tulevaisuutensa. Vanhemmat seisovat taustalla, kasvot kivisinä, kuin olisivat juuri kuulleet, että lapsilisät korvataan kansallisella talkoohengellä.

Museon seinillä lukee isoin kirjaimin: “Ei enää koskaan.” Vieraat kulkevat hiljaa, jotkut itkevät. Riikka tuntee olonsa lämpimäksi. Hän muistaa nuorena käyneensä Dachaussa, keskitysleirillä, pyhiinvaellusmatkalla, jossa historian paino tuntui kengänpohjissa asti. Sama tunnelma nyt—mutta jotain on pielessä.

Käytävillä on LED-paneeleita, jotka vilkuttavat QR-koodeja: “Skannaa ja lahjoita toivoa.” Riikka nyökkää. Tämä on tärkeää. Hän kiertelee museota kuin olisi osa sen pysyvää näyttelyä.

Osa II: Suuren mahdollistajan sali

Riikka astuu suureen saliin. Seinällä on valtava kuva Petteri Orposta, jonka alle on kirjoitettu kultakirjaimin: “Great Enabler 2023–2026.”

Riikka hämmentyy. Miksi lapasen kuva on täällä? Eihän se sovi tähän kontekstiin.

Hän lukee seinälehtiä, joissa kerrotaan “hallituskauden suurista linjauksista”:
• “Kansallinen itsekkyys – uusi vientituote”
• “Budjetti ilman empatiaa – tehokkuuden voitto”
• “Ministeri Purra: ‘Kyllä kansa tietää, kun sille kerrotaan mitä ajatella.’”

Sitten Riikka näkee oman kuvansa. Hän seisoo juhlallisesti, kädessään kansio, jonka kannessa lukee: “Valtiovarainministeriön strategia: Ensin pelko, sitten järjestys.”
Hän tajuaa: tämä ei ole Dachau. Tämä on Orpon hallituskauden museo. Riikka liikuttuu. Kyynel vierähtää poskelle. Hän kuiskaa:
“Minut muistetaan. Meidät muistetaan vielä sadan vuoden päästäkin.”

Osa III: Herääminen

Riikka herää. Vuosi on 2028. Hän venyttelee, menee keittiöön, laittaa vihanneksia blenderiin. Smoothie porisee kuin hallitusohjelma valiokunnassa. Hän korkkaa loiventavan keskioluen, koska onhan nyt sentään tiistai.
Läppäri auki. Google auki.
“Riikka Purra.”

Ainoat osumat:
• Hikipedia-artikkeli, jossa mainitaan: ”se lyhytaikainen kansanedustaja ja ministeri, joka halusi heilua lähijunassa aseen kanssa, edesmenneen pikkupuolueen puheenjohtaja”.

Riikka tuijottaa näyttöä. Hän itkee lohduttomasti. Avautuu toinen kalja. Smoothie jää juomatta.

Unet ovat kuin politiikka—harvoin loogisia, usein symbolisia, ja joskus ne päättyvät siihen, että blenderi jää päälle ja historia unohtaa, onneksi kalja on halpaa.

(kuva Hikipedia, Wikipedian luotettavampi isoveli)