Leipääntyneen oloinen psykiatri huokaisee syvään, kuin yrittäisi puhaltaa ulos koko suomalaisen politiikan painolastin. Kello on 8:02, kahvi on vielä haaleaa, ja vastaanoton ovi käy. Sisään hoipertelee valtiovarainministeri – silmät sameina, tukka kuin budjettineuvottelujen jäljiltä, ja hengitys haisee enemmän viinikaapin kuin valtiontalouden suunnalta. ”Mikäs ministerillä on hätänä?” psykiatri kysyy, äänessään sekoitus ammatillista huolta ja eksistentiaalista epätoivoa.…

Eduskunnan käytävillä kaikuu kopina, joka ei johdu kiireisistä virkamiehistä vaan Petteri Orpon nahkakengistä, jotka ovat matkalla kohti Riikka Purraa kuin EU-direktiivi kohti kansallista torjuntaa. Petteri pysäyttää Riikan kuin VR:n aikataulu marraskuussa. “Kuule Riikka, yksi juttu, josta meidän nyt pitää puhua. Mennään lounaalle.” Riikka mulkoilee Petteriä kuin budjettineuvottelujen Exceliä, mutta suostuu – eduskunnan kahvilasta ei saa…

Kirjoittanut: Ajan henki, unien tulkki Osa I: Pyhiinvaellus tulevaisuuteen Vuosi on 2125. Riikka seisoo museossa, jonka ilmapiiri on harras kuin kirkossa, mutta seinillä ei ole pyhimyksiä vaan kuvia nälkäisistä lapsista, joiden silmät ovat suuremmat kuin heidän tulevaisuutensa. Vanhemmat seisovat taustalla, kasvot kivisinä, kuin olisivat juuri kuulleet, että lapsilisät korvataan kansallisella talkoohengellä. Museon seinillä lukee isoin…

Suomen Sisun kokous ja ideologinen identiteettikriisi armon vuonna 2009 Suomen Sisun kokoushuoneessa tuoksuu kalja, makkara ja lievä pettymys. Jussi Halla-aho istuu pöydän päässä, otsa kurtussa kuin kielipoliisin muistikirja. Hän selaa Scripta-blogin vieraskirjaa ja pysähtyy nimimerkkiin riikka. “Kuulkaas pojat,” Jussi sanoo ja vilkaisee ympärilleen. “Kukahan tämä Riikka on, joka kirjoittelee mun blogiin? Tosi hyviä juttuja maahanmuuttajista.…

“Meidän kannatus on laskenut kuin lehmän häntä,” Riikka toteaa ja tuijottaa puoluebarometria kuin se olisi horoskooppi. “Kohta keskusta, vihreät ja vasemmistoliitto menee ohi niin että heilahtaa. Ja ne sentään puhuvat ilmastosta.” Avustaja nyökkää vakavana. “Syytetään maahanmuuttajia?” Riikka kallistaa päätään. “Hemmetin hyvä idea, mutta ei se enää yksin riitä. Me ollaan käytetty sitä jo niin monta…

Aamu valkenee Kirkkonummella kuin budjettiriihi: harmaana, kireänä ja täynnä huonoja päätöksiä. Riikka Purra istuu aamiaispöydässä, silmät verestäen kuin eduskunnan kyselytunnilla, ja lukee uutisia. Ei tietenkään mitään mukavaa – vaan taas joku toimittaja on kaivanut esiin ne vaalilupaukset, joilla perussuomalaiset ovat pyyhkineet pöytää, lattiaa ja vähän kansan toivoakin. Riikka kiroaa kaikki toimittajat alimpaan helvettiin. Hän ei…

“Se perkeleen Bergbom julkaisi sen kuvan.” Riikan avustaja seisoo ovenpielessä, otsasuoni sykkii kuin valtionvelka. Riikka vilkaisee ylös budjettitaulukosta, jossa punainen väri on enemmän esteettinen valinta kuin taloudellinen huolenaihe. “Minkä kuvan?” hän kysyy. “No sen missä heilutat saksia kuin leikkauslistojen jumalatar. Otettiin silloin, kun vedettiin kunnon kännit sen kunniaksi, että saadaan kyykyttää köyhiä.” Riikka nyökkää. “Ai…

Kello on 11:07 maanantaiaamuna, ja Riikan ministerihuoneessa vallitsee tunnelma, joka muistuttaa enemmän opiskelijabileiden jälkeistä Airbnb:tä kuin valtiovarainministeriön komentokeskusta. Verhot ovat kiinni, pöydällä lojuu puoliksi juotu lonkero, ja ministeri itse on kääriytynyt fleecepeittoon kuin kansantalouden salaisuuksia varjeleva burrito. Oveen koputetaan. Sisään astuu Riikan avustaja – nuori, idealistinen ja valitettavasti vielä siinä harhaluulossa, että politiikassa logiikka ja…

“Mutta kirjoitin sen pienellä!” Maanantai. Valtiovarainministerin kalenteri täynnä. Talousennusteet, budjettiraamit, ja nyt vielä tämä. Riikka istuu toimistossaan, kun avustaja ryntää sisään kuin EU-direktiivi ilman ennakkovaroitusta. “Ne vanhat blogikirjoitukset on taas julkisuudessa.” Riikka kohottaa kulmakarvaansa. “Mitkä niistä?” “Ne turkkilaisista apinoista ja somalilapsista lähijunassa.” Riikka huokaisee. “Just nyt, kun musta tehtiin ministeri. Miten ne edes tietää, että…

Riikka istuu työhuoneessaan, tuijottaa seinää ja miettii. Junnila on mennyttä. Rasistikohut, kynttilägate ja se yksi epäonninen viittaus, joka kuulosti enemmän SS-marsilta kuin ministerin puheelta. Nyt pitäisi löytää uusi elinkeinoministeri. Mielellään sellainen, joka ei herätä kansainvälistä huolta demokratian tilasta. Avustaja kurkistaa oven raosta. “Entä Wille Rydman?” Riikka kohottaa kulmakarvaansa. “No joo, muuten kyllä. Puku on aina…