on se rankkaa

Kello on 07.15 sunnuntaiaamuna. Herään siihen, että työpuhelimeni tärisee yöpöydällä sellaista tahtia, että se on vähällä pudota lattialle. WhatsApp-ryhmä “VM:n Kriisiviestintä (ÄLÄ VUODA TÄTÄ!)” vilkkuu punaisena.Hieraisen silmiäni ja avaan X:n. Sitten Facebookin. Sitten Iltalehden, Ilta-Sanomat ja Hesarin. Ja siinä se taas on. Koko viikonlopun kestänyt PR-hiljaisuus on tuhottu yhdellä ainoalla enterin painalluksella. Kaiken piti olla … Read more

Riikan avustaja tönii Riikkaa: herää nyt, Petteri soittaa. Riikka nousee ylös ja kolauttaa päänsä ministeripöydän pohjaan. Miksi se aina soittaa kukonlaulun aikaan? Avustaja toteaa, että kello on jo 12. Riikka huokaisee, etsi kenkiään ja sanoo avustajalle, että kysy siltä, mitä se haluaa, ja minä palaan asiaan, kunhan olen saanut talouspoliittisen raportin valmiiksi. Riikka löytää kenkänsä, … Read more

Leipääntyneen oloinen psykiatri huokaisee syvään, kuin yrittäisi puhaltaa ulos koko suomalaisen politiikan painolastin. Kello on 8:02, kahvi on vielä haaleaa, ja vastaanoton ovi käy. Sisään hoipertelee valtiovarainministeri – silmät sameina, tukka kuin budjettineuvottelujen jäljiltä, ja hengitys haisee enemmän viinikaapin kuin valtiontalouden suunnalta. ”Mikäs ministerillä on hätänä?” psykiatri kysyy, äänessään sekoitus ammatillista huolta ja eksistentiaalista epätoivoa. … Read more

Eduskunnan käytävillä kaikuu kopina, joka ei johdu kiireisistä virkamiehistä vaan Petteri Orpon nahkakengistä, jotka ovat matkalla kohti Riikka Purraa kuin EU-direktiivi kohti kansallista torjuntaa. Petteri pysäyttää Riikan kuin VR:n aikataulu marraskuussa. “Kuule Riikka, yksi juttu, josta meidän nyt pitää puhua. Mennään lounaalle.” Riikka mulkoilee Petteriä kuin budjettineuvottelujen Exceliä, mutta suostuu – eduskunnan kahvilasta ei saa … Read more

Kirjoittanut: Ajan henki, unien tulkki Osa I: Pyhiinvaellus tulevaisuuteen Vuosi on 2125. Riikka seisoo museossa, jonka ilmapiiri on harras kuin kirkossa, mutta seinillä ei ole pyhimyksiä vaan kuvia nälkäisistä lapsista, joiden silmät ovat suuremmat kuin heidän tulevaisuutensa. Vanhemmat seisovat taustalla, kasvot kivisinä, kuin olisivat juuri kuulleet, että lapsilisät korvataan kansallisella talkoohengellä. Museon seinillä lukee isoin … Read more

Suomen Sisun kokous ja ideologinen identiteettikriisi armon vuonna 2009 Suomen Sisun kokoushuoneessa tuoksuu kalja, makkara ja lievä pettymys. Jussi Halla-aho istuu pöydän päässä, otsa kurtussa kuin kielipoliisin muistikirja. Hän selaa Scripta-blogin vieraskirjaa ja pysähtyy nimimerkkiin riikka. “Kuulkaas pojat,” Jussi sanoo ja vilkaisee ympärilleen. “Kukahan tämä Riikka on, joka kirjoittelee mun blogiin? Tosi hyviä juttuja maahanmuuttajista. … Read more

“Meidän kannatus on laskenut kuin lehmän häntä,” Riikka toteaa ja tuijottaa puoluebarometria kuin se olisi horoskooppi. “Kohta keskusta, vihreät ja vasemmistoliitto menee ohi niin että heilahtaa. Ja ne sentään puhuvat ilmastosta.” Avustaja nyökkää vakavana. “Syytetään maahanmuuttajia?” Riikka kallistaa päätään. “Hemmetin hyvä idea, mutta ei se enää yksin riitä. Me ollaan käytetty sitä jo niin monta … Read more

Aamu valkenee Kirkkonummella kuin budjettiriihi: harmaana, kireänä ja täynnä huonoja päätöksiä. Riikka Purra istuu aamiaispöydässä, silmät verestäen kuin eduskunnan kyselytunnilla, ja lukee uutisia. Ei tietenkään mitään mukavaa – vaan taas joku toimittaja on kaivanut esiin ne vaalilupaukset, joilla perussuomalaiset ovat pyyhkineet pöytää, lattiaa ja vähän kansan toivoakin. Riikka kiroaa kaikki toimittajat alimpaan helvettiin. Hän ei … Read more

“Se perkeleen Bergbom julkaisi sen kuvan.” Riikan avustaja seisoo ovenpielessä, otsasuoni sykkii kuin valtionvelka. Riikka vilkaisee ylös budjettitaulukosta, jossa punainen väri on enemmän esteettinen valinta kuin taloudellinen huolenaihe. “Minkä kuvan?” hän kysyy. “No sen missä heilutat saksia kuin leikkauslistojen jumalatar. Otettiin silloin, kun vedettiin kunnon kännit sen kunniaksi, että saadaan kyykyttää köyhiä.” Riikka nyökkää. “Ai … Read more

Kello on 11:07 maanantaiaamuna, ja Riikan ministerihuoneessa vallitsee tunnelma, joka muistuttaa enemmän opiskelijabileiden jälkeistä Airbnb:tä kuin valtiovarainministeriön komentokeskusta. Verhot ovat kiinni, pöydällä lojuu puoliksi juotu lonkero, ja ministeri itse on kääriytynyt fleecepeittoon kuin kansantalouden salaisuuksia varjeleva burrito. Oveen koputetaan. Sisään astuu Riikan avustaja – nuori, idealistinen ja valitettavasti vielä siinä harhaluulossa, että politiikassa logiikka ja … Read more