Riikka istuu työhuoneessaan, tuijottaa seinää ja miettii. Junnila on mennyttä. Rasistikohut, kynttilägate ja se yksi epäonninen viittaus, joka kuulosti enemmän SS-marsilta kuin ministerin puheelta. Nyt pitäisi löytää uusi elinkeinoministeri. Mielellään sellainen, joka ei herätä kansainvälistä huolta demokratian tilasta. Avustaja kurkistaa oven raosta. “Entä Wille Rydman?” Riikka kohottaa kulmakarvaansa. “No joo, muuten kyllä. Puku on aina…

Tänään on surun päivä. Ei siksi, että ministeri olisi kuollut, vaan koska hänet tapettiin julkisesti – median, opposition ja muiden moraaliposeeraajien toimesta. Riikka istuu keittiön pöydän ääressä, kahvi jäähtyy kupissa ja Twitterissä pauhaa. Junnila on poissa. Ero. Ministerin salkku palautettu. Ja miksi? No siksi, että joku kaivoi esiin natsiviittauksia ja rasistisia yhteyksiä. Ihan kuin se…